Ekaksi, toi lause "Muhun sä voit luottaa." Toi on kuultu niin useesti, ettei koko lauseeseen voi luottaa. Ite en ainakaan. Kuitenkin kun kerrot jotain, niin se leviää. Mikään ei pysy salassa. Toi lause voitais viedä suoraan roskakoriin, sillä ei oo enää merkitystä tässä maailmassa.
Voitteko te luottaa ihmiseen tuon lauseen turvin? Voitteko todella kertoa suurimmat salaisuutenne?
Sitten puhun asiasta nimeltä yksinäisyys. Jota oon tuntenu koko kesän, ja jonka tiedostin selvästi pari päivää sitten. Tosiaan, koko kesä on tuntunu hyvin yksinäiseltä. Kaikilla oli muuta menoa, ja sitten kuulen kuinka hauskaa heillä oli muiden kanssa. Kaikilla on aina joku muu mua parempi, mä en oo kellekkää se 'tärkein'
Onko teistä tuntunut tältä? Tai tuntuuko tällä hetkellä?
Mä puhun seuraavaksi niinkin turhasta asiasta kuin raha. Tuntuu kuin mulla sitä ei olisi koskaan. Juuri tällä hetkellä tuijotan kolikkopinoani. Neljä kappaletta rumia 5 senttisiä.. Joo, ostin juuri objektiivin, joo se makso 170 euroa. Joo, olin säästäny siihen viime keväästä? Mä tiiän et saan kuukausirahaa 25 euroa. Mutta sekin tulee, koska iskän ei tarvitse maksaa äidille elatusmaksuja, se korvaa sen noin. Ja se mitä kuussa saan, menee vaatesäästöihin. Koska vaatteet pienenee ja kuluu koko ajan, ja ne tosiaan itse joudun ostamaan.
Oletteko tekin köyhiä? Vai onko rahaa kuin roskaa?
Nää oli nyt niitä mun ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti