Learn from yesterday, live for today, hope for tomorrow

Tää päivä onkin sit löysäilty, totuteltu ajatukseen et joskus asun yksikseen. Mietiskelen vähä semmosii siistei iltoi omassa kodissa, jtn kavereita tulee syömää mun tekemää hyvää ruokaa ja istutaan koko ilta ja puhutaan henkeviä. :D Koulussa oli tänää palohälytys ja herättelin jo toiveita siitä et koko rakennus ois kohta maan tasalla. Mut ei. -Höh. 

Jatkakaa elämäänne, moi :)

If you can dream it, you can do it.

Aatelkaa, jos heräisitte joku aamu satumaailmassa, jossa on iloa ja rakkautta, ei murheita tai surua. Maailmassa, jossa mikä vaa ois mahollista. Lentäviä mattoja, puhuvia eläimiä, ilkeitä jättiläisiä ja kivoja pikku kääpiöitä. Oisko tämmönen unelmien täyttymys? -Mulle ainakin. 

Mut meen varmaan nyt tonne peiton alle pehmeään sänkyyn uneksimaan jostain mahdottomasta. Heiheei. :)

DIY -Reseptivihko

Kaikki varmaan tietää sen tunteen, ku haluis leipoa jotain, mutta ei oo mitään ideaa mitä? Mää väkertelin tänään tähän ongelmaan semmosen ratkaisun, eli askartelin tommosen reseptivihkon.

Idea oli yksinkertainen->

1) Leikkaat vanhoista lehdistä kuvia ja tekstejä.

2) Liimaat ne turhan vihkon kanteen & kontaktimuovia päälle.

3) Sitte vaa kirjottelet sinne aina kivoja reseptejä, kun semmosia sattuu eteen tupsahtamaan. 

Easy? :)

My dream is on ice.

Tän päivän mun elämä on ollu täydellistä. Sain tilattua ne uudet kiipeilykengät, sain kympin rahaa, ja pääsin kattomaan disney on ice showta.♥ Toi jääshow on ollu yli 10-vuotta mun suuri salainen unelma, jonka ukki toteutti, ja oli odottamisen arvoista. Tunsin itteni vähä  liian vanhaks niiden nelivuotiaiden keskellä, mut eipä se mun menoa haitannu. Aah se oli vaan jotain niin .. ihanaa. Nomut nyt seki on koettu ja mun sisällä on tilaa uusille unelmille. Jäi hyvät fiilikset, kiiiiiitos :)

Osa kuvista on kännykkälaatusia

True jonne<3

Sekavuutta havaittavissa.

Vihamiehet muuttuu ystäviks ja toisinpäin. Ihmiset on oudon vihaisia ja mua pelottaa. Ärsyttää niin jumalattomasti mut tekis mieli vaan nauraa. 

Huomasin et mun kiipeilykenkä on kulunu puhki, ja tiiänki mimmoset aijon ostaa tässä mahd. nopeesti.  Toivottavast äiti suostuu mun sikamageisiin suunnitelmiin.

Tää on outoo, tuntuu et kuulun päivä päivältä enemmän meidän luokkaan. Taisiis oon ollu aika syrjäytyny, koska kaikki muut tytöt oli ala-asteen samal luokal. Mut nyt oon ruvennu ystävystymää esim. Juuliaan joka pv enemmän ja enemmän :) Kiva fiilis. Mut samalla vähä säädness ku välil tuntuu et vanha kaveriporukka rupee rakoilee.  Kyl tää tästä. Kyllä  me pärjätään. Love u. 

Ei mul mitää kummempii, oli vaa pakottava tarve päästä postaileen. Viikonloppui.

Koulu haisee.

"Vitun hikari" Tuota toteamusta kuulee liian usein, ja haluisinki ottaa puheeks, mitä vikaa on jos joku haluaa panostaa kouluun?  Onko kiitettävät numerot muka jotain häpeäpilkkuja? Ja onko se ylipäänsä sun ongelma, jos joku toinen haluaa hyvän ammatin? Jos sulla on tietyt tavotteet tulevaa ammattias varten, ja tiiät et sun pitää saada tietyistä aineista kasi, nii kannattaako silti tähdätä sinne kasiin? Ite tähtään aina kymppiin, koska hyvistä numeroista on aina hyötyä. Koulussa ei oo edes tarkotuksena saada hyviä numeroita, ja päästä vaa läpi peruskoulusta, siellä valmistellaan oppilaita tulevaisuutta varten. Joskus kannattaa miettiä että ketä sä huijaat? Jos sä pääset peruskoulusta lunttaamalla kaikki kokeet, niin mitä sä sitte isona osaat, et mitään. Et tuu pärjäämään missään peruskoulun jälkeen, jos et oo yrittänytkään panostaa. 

Sitte se että ku ihmiset tulee vaan tunneille pelleilemään. Mitä ideaa edes tulla kouluun, jos ei opiskelu kiinnosta. Jääkää vaikka vaan kotiin pelleilemään, koska te häiritsette muiden opiskelua, pilaatte muiden tulevaisuutta omanne ohella. Sitte häiriökäyttäytymisestä wilmassa syytetään nimenomaan wilmaa, tai opettajia. Jos oot koko tunnin juossu ympäri luokkaa, ja huutanu jtn omaasi, ja vaikka katkonu liituja, nii turha myöhemmin valittaa et "Wilma pilas mun elämän" miettikääpä et kuka sen oikeestaan pilas? Ymmärrän hyvin jos oot ollu jossain transsissa ja tehnyt asiat tajuamattasi mitään, mut en pidä tota kauhean mahdollisena. 

Mut te jotka vaa dissaatte niitä jotka saa hyviä numeroita, ja pidätte koulunkäyntiä turhana, nii nähää sitte joskus ku kruisailen autollani teidän ohi ku makaatte katuojassa puolialasti ku ei oo varaa taloon, vaatteisiin, ruokaan yms. :)

Turhautus.

Tiiättekö sen tunteen, ku tuntuu et ketään ei kiinnosta sun hyvinvointis. Tuntuu et kaikki pitää mua tyhmänä bastardina, ja musta ei olis mihinkään. 

Yritin ekaa kertaa elämässäni hoitaa oman asiani ite, ja mitä siitä seuras? Sain karseet huudot, melkein rikoin koneeni. "Älä tee nyt mitään, et kuitenkaan osaa."  Sitte meen, pyydän apua, ja huudetaan "ETKÖ OSAA TEHÄ MITÄÄN ITE?" Fuck you. Ja sitte mua ärsyttää et läksyt on tekemättä, mun vastasiivottu huoneen lattia on täynnä erilaisia johtoja, istun koneeni kanssa lattialla koska muualle ei mahdu, ja mun sukat on ärsyttävästi rytyssä. Pitäs kirjottaa tota tarinaaki, mutta tekstiä ei vaan tuu, eikä mulla ole ainuttakaan kuvaa tätä postausta varten.  Huomenna ois herätys kuudelta, mutta enhän mä saa unta sen kahvin takia. Lisäks tajuan, että kirjotan tätä postausta turhaan, koska KETÄÄN ei kiinnosta. 

Nyt voisin mennä nurkkaan tyhjänpantiks et kukaa ei löydä mua ja pääse haukkumaa sitä kui turha mä tässä maailmassa oon. 

Jtn vanhaa kuvaa. 

Kaipaan sinua sänkyni.

Musta ei oo tänään enään mihinkään. Niin paljon tehtävää, niin vähän puhtia. Aamulla harkoissa oli mahtava meno, tuli tosi hyvä mieli yms. Sen jälkeen oonki vaan nukkunu. Aattelin et jonkinlainen lenkki sais mut hereille, mut mitenkäs lenkkeilet ku jaksat just ja just kävellä jääkaapille lyyhistymättä. Pitäskö vaa antaa unelle periks ja vajota tonne sängynpohjalle, lämpimän peiton alle, ja ottaa nalle kainaloo. 

+ mun ranteella on ongelmia.

Täs ois tää kiisselii, hummaijaaa.