Näen silmissäin vuotavan kyyneleen.

Miksi pitkät koulumatkat on hyvä asia? 3 syytä.

1. Saa liikuntaa.

2. Voi miettiä mitä blogiin kirjottaisi.

3. Hyvällä säällä kotiin tullessaan olo voi olla suihkunraikas. (Huomaa sarkasmi)

Taas vaihteeksi tässä välipalaleipää mussuttaessani, kohtaan saman ongelman: Kuinka alotan tylsän pitkän tekstini? "Tänään puhun" "Ajattelin kertoa" "Tahdon sanoa" Njääh. Koulussa törmäsin samaiseen ongelmaan,  ja hyvän alotustavan aineelle keksittyäni, tunti oli loppu. 

Uskotteko te kohtaloon? Itse olen tätä päässäni pohtinut, ja oon tullu tulokseen että joo. Joidenkin ihmisten kohtalo on ollu kauniita, hyviä kaikessa, suosittuja ja menestyviä. Tämmöset ihmiset lähtee aamulla kouluun hymy huulilla miettien "Jee, tänään nään parhaat kaverini 4ever, ja saan varmaa ihan sairaasti kehuja ku oon nii vitun hyvä<3" Sitte on ihmisiä, jotka on vaan yksinkertaisesti rumia, huonoja kaikessa, yksinäisiä ja köyhiä. Tämmöiset ihmiset lähtee aamulla liikenteeseen, ja päässä pyörii "Itkenköhän tänään illalla koska mua lyötiin, vai koska mua haukuttiin?" Sitten on vielä niitä 'taviksia' joita voi kuvata kaikessa sanalla "ok" Laskisin itseni keskimmäiseen ryhmään, entäs siä?

Kuulumisista sen verran, että eilen harkoissa päätettiin, että alotetaan kisaryhmässä. Eli rankemmat treenit 4 kertaa viikossa. No tää hommahan me tyssittiin jo tänää, ku ei kyydityksiä löydy. Sen sijaan lähetää Sallan kaa kahville. :p Seuraavaa postausta tulee taas joskus, en tiiä.. Moimoi :)