Sometimes beautiful poems are true

Mooi, mä tykkään runoilla joskus ku on semmoin fiilis, ja aattelin jakaa tässä pari tuotostani, koska mulla ei oo muutakaan kirjotettavaa..

On myöhäinen ilta ja syksy kaunis, metsässä pomppii jänis sekä kauris. Tuulen aikana lehtiä sataa, mummo hämmentää sienipataa. Padasta leijuu tuoksu maukas, metsästäjä kiväärin laukas. Kauris maahan kaatuaa, miehen nuotio savuaa. Kauris nappasi osuman, ei pitäisi liikoja hosuman. Nyt kauris pieni kuollut on, ystävänsä onneton. 

Istuu pusikossa yksinäinen tatti, jalassa pieni mätänevä patti. Ei kukaan tahdo tattia tuota, parempi paikka toissapuolen suota. Tatti itkee yksin näin, "Miksi veivät ystävän". Sienestyskausi ohi on, tatti vielä levoton, kohta talvi ja pakkanen, "Miten täällä tarkenen?". Siihen loppu tatin taru, ei loppu ollut suinkaan karu. Tatti taivaassaan seisoo vaan, "Ystävien luona olla saan" 

Asuu keittiön pöydällä mandariini, seurana sen on pieni kiivi. Liittyy joukkoon mansikka, ja ystävänsä kirsikka Nyt kaikki neljä yhdessä on, ja meno aivan vallaton. Pian kuitenkin esiin tulee veitsi, kiivi totes "Nyt lähtee meitsi", kiivi siis piiloon juoksi, mansikka uhrautui  kirsikan vuoksi. "Ei elä viittä sekuntia" mandariini veikkas, kun jo veitsi veti ja mansikan leikkas. Mansikka kuitenkin eloon jäi, huusi "Tule tänne ystäväin!" Kirsikka mansikan luokse riensi, mandariini noloissaan ympyrää kiersi. Mandariini muuttui punaiseksi, rumaksi, happamaks, homeiseksi.

On täysikuu, pihamaassamme yksinäinen puu, istuu yksin, ei ystävää, ei tuota tunnetta voi ymmärtää. Kaikilla kaveri, ihana toveri, Puu ihan yksin, pariskunta sylityksin. Kun kerran tuo puu ystävän saa, ei suunpielten suuntana ole maa. Leviää hymy naamalle puun, kun ystävänsä näkee pihamaalta täysikuun.

Ei ollu mun parasta laatua, mut toivottavasti miellytti.. :)

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/4905431/?claim=e5wzj484v79">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>