Oon täs lähiaikoina ruvennu olemaan enemmän oma itteni. Otetaan esimerkiksi koulu, ennen vaa olin hiljaa ja tein mitä käskettiin, en ollu juurikaan mukana keskusteluissa ja en viihtyny ollenkaan. Nyt oon avoimesti keskusteluissa mukana, nauran ja nautin olostani. Otin 'motokseni' että jos jotakin on pakko tehä nii tehää se tyylillä. Ja se oikeesti toimii, oon paljon ilosempi enkä enää tunne itteäni sillee syrjäytyneeks. Tottakai jos mä pääsen tietyillä tunneilla vauhtiin, mä saan samanlaisia outoja katseita niinku kotonaki, ihmiset luulee mun seonneen, mut totuus on etten oo seonnu, vaa oon aina ollu sekasin. Hih. Tämmöin höpöttelypostaus tähä väliin koska keskiviikkoaamun tylsyys ja postaustarve. Heipähei. :--)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti